Cover not available
Part of
Subjects in Constructions – Canonical and Non-Canonical
Edited by Marja-Liisa Helasvuo and Tuomas Huumo
[Constructional Approaches to Language 16] 2015
► pp. 231–251

The syntactic and semantic history of the Finnish genitive subject

Construction networks and the rise of a grammatical category

Prototypical Finnish subjects are marked with the nominative case. In many non-finite expression types, however, the subject is marked with the genitive case. The genitive subject has grammaticalized from three different sources. In some constructions, it developed from an earlier adverbial expressing a recipient, beneficiary or experiencer; in others, it originates in an adnominal possessive genitive; and its background is a syncretistic accusative. The present paper analyzes the properties of the different predecessors of the genitive subject which have made earlier adverbials and objects susceptible to a reanalysis into grammatical subjects. The paper sheds light on the nature and origins of the genitive subject, and tackles the development of abstract grammatical categories from more concrete context-specific ones on a more general level.
Published online: 14 January 2015
DOI logo
https://doi.org/10.1075/cal.16.09lei
References (27)
References
Barlow, Michael & Kemmer, Suzanne (Eds.). (2000). Usage-based models of language. Stanford: CSLI Publications.Google Scholar
Hakulinen, Auli, & Karlsson, Fred (1979). Nykysuomen lauseoppia. Helsinki: Finnish Literature Society.Google Scholar
Hakulinen, Auli, Vilkuna, Maria, Korhonen, Riitta, Koivisto, Vesa, Heinonen, Tarja Riitta, & Alho, Irja (2004). Iso suomen kielioppi. Helsinki: Finnish Literature Society.Google Scholar
Hakulinen, Lauri (1979). Suomen kielen rakenne ja kehitys. Fourth, supplemented and corrected edition. Helsinki: Otava.Google Scholar
Häkkinen, Kaisa (1993). Ongelmoita oppimia: Suomen agenttipartisiipin historiaa ja nykyisyyttä. Festschrift für Raija Bartens. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura. 129–148.Google Scholar
Huumo, Tuomas (1995). Paikallissijan kieliopillistuminen datiivi-genetiivin funktioon: uralilaisen n-sijan ja itämerensuomalaisen adessiivin kehityksen vertailua. Sananjalka, 37, 55–79.Google Scholar
(2005). Subjectivity and the challenge of aspect marking: The riddle of the Finnish Quasi-resultative construction. Cognitive Linguistics, 16(1), 113–144. 
 DOI logoGoogle Scholar
Karlsson, Fred (1999). Finnish: An essential grammar. London: Routledge.Google Scholar
Ikola, Osmo (1959). Eräistä suomen syntaktisista siirtymistä. Sananjalka, 1, 39–60.Google Scholar
(1974). Lauseenvastikeoppia.Tietolipas 76. Helsinki: Finnish Literature Society.Google Scholar
Inaba, Nobufumi (2000). Genetiivin ja partitiivin datiivinen käyttö vanhassa kirjasuomessa: sijanmerkinnän ja sijajärjestelmän suhteesta. Sananjalka, 42, 47–85.Google Scholar
Jaakola, Minna (2004). Suomen genetiivi. Helsinki: Finnish Literature Society.Google Scholar
Jahnsson, A.W. (1871). Finska Språkets Satslära. För läroverkens behof. Helsingfors: Utgifvarens förlag.Google Scholar
Koivisto, Vesa (2005). Monikasvoinen mA ja suomen agenttipartisiipin tausta. In Ilona Herlin & Lari Kotilainen (Eds.), Elävä kielioppi: suomen infiniittisten rakenteiden dynamiikkaa (pp. 146–172). Helsinki: Finnish Literature Society.Google Scholar
Korhonen, Mikko (1991). Remarks on the structure and history of the Uralic case system. Journal de la Société Finno-Ougrienne, 83, 163–180.Google Scholar
Laitinen, Lea (1992). Välttämättömyys ja persoona. Suomen murteiden nesessiivisten rakenteiden semantiikkaa ja kielioppia. Helsinki: Finnish Literature Society.Google Scholar
Laitinen, Lea, & Vilkuna, Maria (1993). Case-marking in necessive constructions and split intransitivity. In Anders Holmberg & Urpo Nikanne (Eds.), Case and other functional categories in Finnish syntax (pp. 23–48). Berlin: Mouton de Gruyter.Google Scholar
Langacker, Ronald W. (1988). A Usage-Based Model. In Brygida Rudzka-Ostyn (Ed.), Topics in cognitive linguistics. Current issues in Linguistic Theory 50 (pp. 127–161). Amsterdam: John Benjamins. DOI logoGoogle Scholar
Leino, Jaakko (2003). Antaa sen muuttua. Suomen kielen permissiivirakenne ja sen kehitys. Helsinki: Finnish Literature Society.Google Scholar
(2005a). Frames, profiles and constructions. Two collaborating CGs meet the Finnish permissive construction. In Jan-Ola Östman & Mirjam Fried (Eds.), Construction grammars. Cognitive grounding and theoretical extensions. Constructional approaches to language (Vol. 3, pp. 89–120). Amsterdam: John Benjamins. DOI logoGoogle Scholar
(2005b). Passiivin infinitiivimuodot suomen murteissa. In Ilona Herlin & Lari Kotilainen (Eds.), Elävä kielioppi: suomen infiniittisten rakenteiden dynamiikkaa (pp. 231–257). Helsinki: Finnish Literature Society.Google Scholar
Leino, Pentti (1986). Infinitiivin asema lauseessa. In Pentti Leino & Jyrki Kalliokoski (Eds.), Kieli 1 (pp. 103–165). Helsinki: University of Helsinki.Google Scholar
(2001). Henkilöviitteinen allatiivi. In Pentti Leino, Ilona Herlin, Suvi Honkanen, Lari Kotilainen, Jaakko Leino, & Maija Vilkkumaa (Eds.), Roolit ja rakenteet. Henkilöviitteinen allatiivi Biblian verbikonstruktioissa (pp. 456–513). Helsinki: Finnish Literature Society.Google Scholar
Penttilä, Aarni (1957). Suomen kielioppi. Helsinki: WSOY.Google Scholar
Sands, Kristina, & Campbell, Lyle (2001). Non-canonical subjects and objects in Finnish.In Alexandra Y. Aikhenvald, R.M.W. Dixon, & Masayuki Onishi (Eds.), Non-canonical marking of subjects and objects (pp. 251–305). Amsterdam: John Benjamins. DOI logo
Setälä, Emil Nestor (1880). Suomen kielen lause-oppi. Oppikirjan koe. K. E. Holm, Helsinki.Google Scholar
Vilkuna, Maria (1996). Suomen lauseopin perusteet. Helsinki: Finnish Literature Society.Google Scholar